5-6-luokka, yläaste ja NYT

Vaihdoin onneksi koulua kun muutimme omaan uuteen kotiin. Ainakin kuvaamataidon töistä päätellen olemme harjoitelleet kuvan lukemista ja mainosten hyödyllisyyden analysointia.

Juokse poika, juokse - kirjan kansi

En ole koskaan kokenut olevani hyvä piirtäjä, minusta on aina ollut vaikeaa kuvata asioita piirtämällä tai  maalaamalla. Kuvallinen ilmaisuni onkin ollut parhaimmillaan kollaasien teossa, muotoilussa ja valokuvien ottamisessa ja niiden työstämisessä.

Yläasteella olin valokuvakerhon jäsen ja saimme kehittää itse kuviamme ja leikkkiä niiden valottamisella pimiössä. Isäni on lehtimiehenä aina ottanut paljon kuvia ja meillä on aina ollut useampi kamera kotona joita olen voinut käyttää.
Pidän yhä valokuvaamisesta ja otan paljon kuvia.


 Yläasteen kuvaamataidon tunneilta en löytänyt myöskään materiaalia. Uskon että sitä on tallessa jossakin, muistelen että maalasin taulun kopioimalla yhden kuvan lasten kirjasta ja olin siihen melkein tyytyväinen.

Perspektiiviharjoitus yhdellä pakopisteellä

Opiskellessani ymmärsin, että pidänkin paljon askartelusta ja käsillä tekemisestä, vaikken sitä oikein ollut ennen tiennyt. En ole koskaan kokenut kuvataidetunteja hankalina pitää lapsille, aihe on niin monipuolinen, ettei omat piirtäjän puutteet ole haitaksi. Kuvataide on kuitenkin alue, josta olen mielelläni oppinut lisää tällä kurssilla. Erityisesti grafiikkaan tutustuminen on ollut antoisa kokemus, tulen varmasti kokeilemaan eri tekniikoita oppilaiden kanssa koulussa.

Geometria

Monilukutaidon harjoittelua

Kirjan kansi

Ihmisen kehon tutkimista

Vesiväreillä

YK:n päivänä

Osku

Uusi lippu

Alakoulu1-4 luokka

Perhepotretti ja rivitalo jossa asuimme

Ala-asteen ensimmäinen luokka meni piirrellessä työvihkoon. Osasin lukea jo sujuvasti ja sain käyttää koulupäivät ison ruudullisen vihkon ja karmeiden liitujen kanssa. Muistan liidut joilla oli hankala piirtää ja jotka eivät koskaan loppuneet. Kun katson vihkoja joita tehtailin ensimmäisellä luokalla, tulen hieman surulliseksi. En ollut ollenkaan innoissani piirtelystä ja tehtävät ovat olleet sangen tylsiä.

Virren kuvitusta

Erityisesti usean virren kuvitus on näin jälkikäteen herättänyt mietteitä tehtävän asiallisuudesta. Olenkin piirtänyt dramaattisia kuvia kyynelehtelevistä lapsista. Muistan myös pitäneeni peikkometsän piirtämisestä, siitä on usea samankaltainen kuva vihkossa.

Peikkometsä

Pääsiäisnoita ja kissa

Kävin vuoden verran kuvataidekoulussa jota mummoni ystävä piti. Saimme maalata oikeilla pensseleillä ja väreillä ja se tuntui hauskalta. Teimme myös savitöitä, oma leijonani oli vuosikaudet kotonamme pianon päällä koristeena. Pääsiäisnoita ja kuva sirkuksesta on tehty akryyliväreillä taidekoulussa oikealle taulupohjalle.

Sirkusväkeä

Piirustusvihkon lisäksi on monia piirustuksia säilynyt ala-asteelta. Ne on tehty etupäässä samoilla muoviliiduilla ja muistan etten pitänyt yhtään niillä työskentelystä. Kuvaan minua kiinnostavia asioita ja selvästikin esineitä jotka jostain syystä jäivät mieleeni, kuten vanhanaikainen öljylamppu mökiltämme. Olen myös ikuistanut optimistijollan joka oli siskoni ja minun yhteinen harrastus parina kesänä juuri ennen kouluun lähtöä.

Öljylamppu

Optimistijolla

Revontulet

3-4 luokalla en muista juurikaan tehneeni kuvia ja en löytänyt töitä siltä ajalta. Epäilen että olen tuhonnut ne itse, löysin kuviksen töiden itsetehdyn kansion johon olen hopeatussilla kirjoittanut "Noora on huono piirtämään". Aika oli muutoinkin vaikeaa koulussa ja minulla oli hankaluuksia opettajan kanssa. Uskon että se on vaikuttanut tuhoamisvimmaani, olen halunnut pyyhkiä ne kaksi vuotta pois mielestäni. Luokkakuvatkin olen pistellyt täyteen reikiä ja raapustanut kasvot pois. Aika kantaaottavaa ilmaisua!

3-4lk kauviskansioin kansi

Takaosa, "Noora on huono piirtämään"

Leikattu kissa, negatiivi

Karhuperhe

Pelottavia tyyppejä

Alle kouluikäisen Nooran taidetta

Tussilla kaksivuotiaana

Asuimme koko varhaislapsuuteni talossa, jossa isälläni oli työhuone kellarissa. Vietimme siellä siskoni kanssa paljon aikaa piirrellen ja maalaten. Muistan hyvin huoneen, siellä tuoksui piipputupakka ja muste. Saimme olla huoneessa aina kun halusimme, kirjoitella kirjoituskoneella ja askarrella kaikenlaista. Olin aika tuottelias piirtelijä ja taidetta on säästynyt aika paljon. On hellyyttävää katsella kuvia pääjalkasista ja muistella lapsuuteni kotia.

Paksulla tex-marker tussilla karhu kolmevuotiaana

Vesiväreillä kolmevuotiaana

Kolmevuotiaan pääjalkanen

Vaaleanpunainen tonttu tussilla 4-vuotiaana

Maalaus

Käyttämämme värioppi perustuu Goethen värioppiin. (Forsman.A-C, Piironen.L 2008)
Saimme tehdä ns. Goethen kolmion ja tutkia värien sekoittumista ja niiden eri sävyjä. Tehtävä oli mukava vaikka se seurasikin tiettyjä sääntöjä ja kaikista tuli aika saman näköisiä. Kun teimme värikolmiota, kävimme samalla läpi värien nimiä, kylmien ja lämpimien värien, keltaisen, punaisen ja sinisen, päävärien nimet.
Kolmion nurkissa ovat päävärit keltainen, sininen ja punainen. Kolmesta pääväristä saadaan sekoittamalla kolme väliväriä, vihreä, oranssi ja violetti. Jokaista pääväriä on olemassa lämmin ja kylmä sävy. Ne järjestetään väriympyrään tiettyyn järjestykseen. Puhtaat välivärit saadaan sekoittamalla väriympyrän kehällä sijaitsevien kahden päävärin vierekkäisiä sävyjä ( vihreä=preussin sininen + kromin keltainen, oranssi= sinooperin punainen + kadmiumin keltainen, violetti= ultramariinin sininen + karmiinin punainen).
Vastaväri on aina kahden muun päävärin sekoitus ( esim. keltainen ja violetti). Väri korostuu aina vastavärinsä rinnalla.
Murretut värit ovat luonnossa hallitsevia. Ne syntyvät, kun kolmea pääväriä sekoitetaan keskenään. (Forsman. A-C, Piironen. L. 2008)

Murrettuja värejä pääsimme kokeilemaan vesivärityössämme Ohtakarissa. Tehtävänä oli maalata maisemakuva jostakin kohtaa saarelta. Löysimme ryhmäni kanssa ihanan lämpimän ja suojaisan kohdan kalastajakylän rannalta ja aloimme maalaamaan. En koe olevani mitenkään hyvä piirtäjä tai maalaaja, harvoin saan työni näyttämään siltä kuin haluaisin. Vesiväreillä maalaaminen oli kuitenkin mukavan rentoa ja värien sekoittelu oli mukavaa. Tunnelma oli rauhallinen, aurinko paistoi ja maisema oli todella kaunis. Keskityin sekoittelemaan värejä mahdollisimman samankaltaisiksi kuin maisemassa.
Ohtakarin tunnelma oli muutoinkin kuin jostain kultakauden taideteoksesta. Veden liike ja luonnon sävyt, punaiset pienet mökit ja alkukesän vihreät värit olivat todella kaunis kokemus.
Tälläinen ekskursio on otollinen tilaisuus eri oppiaineiden eheyttämiselle. Kuvataide sopi hyvin tähän päivään ja tulen varmasti käyttämään työssäni samankaltaista kokonaisuutta. Päivän yksi suurista teemoista minulle oli myös ajankäyttö. Oli tärkeää huomata että moni asia näkyy vasta sitten kun kiire ja stressi jää taakse. Meillä oli onnea myös sään kanssa, oli lämmintä ja ulkona oli hyvä olla koko päivän.

Grafiikka

Grafiikan osuudet ovat olleet minulle ehkä mieluisimpia kuvataiteen kurssilla.
Olen ollut tyytyväinen visuaaliseen lopputulokseen ja grafiikan tekeminen prosessina on ollut mukavaa.

Ensimmäinen grafiikka tehtiin omasta kuvasta kuvankäsittelyn jälkeen mattoveitsellä leikaten ns. silkkipainotekniikalla. Siitä tuli mielestäni tosi hieno ja onnistunut.

Toisella kerralla tein solumuovipainannalla kirsikkatyön yhdestä ottamastani valokuvasta. Solumuovia oli helppo työstää ja siihen ei tarvinnut mitään teräviä työkaluja. Tämä on ehdottomasti tekniikka jota tulen kokeilemaan oppilaiden kanssa kuvataiteessa. Solumuovilevyllä voi painaa useita kertoja, tehdä vaikka joulukorttisarjan, pestä väri välillä pois ja vaihtaa toiseen väriin.

Toivottavasti tulevassa työpaikassani on grafiikan prässi! 

Materiaalilaatan jälkeen en ollut aivan yhtä tyytyväinen. Jäljestä tuli hieman ohut ja sotkuinen, mutta opin tekniikasta että laatta tulisi täyttää mielellään aika täyteen ennen painamista.

Grafiikassa merkitään vedoksen vasempaan alalaitaan kirjaimet t.p.l.a. Se tarkoittaa, että taiteilija on itse vedostanut työnsä, lisäksi kirjoitetaan monesko vedos on kokonaismäärästä, esim. 3/50 (Forsman. A-C, Piironen. L 2008)

Liikkuva kuva ja valokuva

Kuvankäsittely tietokoneluokassa oli minulle aivan uusi kokeilu. En ole koskaan edes korjaillut ottamiani valokuvia sen kummemin. Kuvilla leikkiminen ja niiden manipuloiminen oli hauskaa puuhaa. Uskon, että oppilaiden mielestä omien lööppien ja lehden kansien tekeminen on motivoivaa ja hauskaa työskentelyä. Samalla voi keskustella kuvien merkityksestä elämässämme, niiden vaikutuksesta mediassa ja oppimisessa.

http://youtu.be/y1VjYvw_Xu4

Ohtakarissa tehty lyhytelokuva Myrskyluodon Maijasta oli hauska produktio. Miljöö sai meidät pienryhmässämme kummallisen romanttiselle tuulelle ja me kaikki heittäydyimme elokuvan tekoon täysin sydämin. Meillä oli selkeät roolit elokuvan teon aikana ja nauroimme paljon yhdessä.
Editointi ei ollut kovin työlästä ja äänimaailma oli taltioitu paljolti jo Ohtakarissa. Luonto näytteli suurta roolia sekä käsikirjoitukseen saadun inspiraation, että tehosteiden ja tarinan kerronnan osassa.

Ohtakarissa meillä oli myös tehtävänä ottaa motiivikuvia ja aikani kuljeskeltuani halusin ottaa aiheen "Triss" - kolme kaikkea. Otin paljon kuvia ja sain toisenkin idean "Liitoksia" eri puupintojen kohtaamispaikkojen innostamana. Luonto oli tässäkin aiheessa hyvin innostava.















Otin muitakin kuvia Ohtakarissa joista tuli itselleni tärkeitä.  Yksi kuvista on kuva kalalokin pesästä jossa on kolme munaa. Mielestäni oliivin vihreiden munien väri on todella kaunis ja asetelma kolmen ryhmässä on harmooninen. Toinen on harmaa puuvessan ovi ja ikkuna, ja kolmas on ihmisen jälkiä saaressa, kuva ruosteisesta hetekasta.

Animaation tekeminen pienoismallin tai "unelmatalon" kanssa oli yllättävän vaikeaa. Keskityimme ryhmäni kanssa liikaa kenkälaatikon koristeluun ja meille tuli hieman kiire. En myöskään ymmärtänyt oikein animaatioelokuvan ohjelmaa imotionia ja päädyimme tekemään elokuvan valokuvin ja imoviella.

https://youtu.be/qsS6xwkCXX8





Asia jäi vaivaamaan minua ja tein yhden toisen oppimistehtävän yhteydessä uuden animaation imotionilla kun olin tutustunut ohjelmaan hetken. Ohjelma onkin todella yksinkertainen käyttää ja tulen varmasti tekemään oppilaiden kanssa animaatioita sen ja imovien avulla. Omat reilusti alle kouluikäiset lapsenikin innostuivat kun tein legoanimaatiota kotona ja tekivät lyhyitä omia ohjelmia siinä samalla. Tässä linkki toiseen yritykseeni animaation saralla, "Laupias samarialainen" - legoanimaatio.

http://youtu.be/B4je8xksRA0

Savityöskentely

Savityöskentely oli ihanan terapeuttista! Oli meditatiivista puristella savea käsissä ja muotoilla sitä sormilla. Saimme tehtäväksi muotoilla ontto alkuesine, jonne voi sisälle laittaa vaikka pienen kiven soimaan, helisemään. Tein punasavesta puikulaperunan näköisen esineen jonka jätin ontoksi sisältä. Toivottavasti se soi sitten kuivuttuaan.

Valkosavesta tein makkaratekniikalla pienen kipon, vaikka kissalle juomakipoksi. Astia onnistui hyvin, siitä tuli tasainen ja luonnollisen näköinen. On viehättävää ajatella, että ennen kaikki käyttöesineet on pitänyt tehdä itse. Pienen kiponkin tekeminen kestää aikansa ja vaatii suunnittelua ja käsillä tekemistä. Ehkä siksi savityöt tuntuivat merkityksellisiltä. Nykypäivänä emme aina saa aikaan niin konkreettisia asioita, saven muovailu tuntui siksikin kivalta vastakohdalta.




Tässä työskentelyssä itselleni avautui juuri prosessin merkitys, ettei lopputulema ole se kaikista tärkein asia. Ajatukset ja tunteet jotka saven kanssa työskentely herätti olivat tärkeä osa päivän antia!