Savityöskentely

Savityöskentely oli ihanan terapeuttista! Oli meditatiivista puristella savea käsissä ja muotoilla sitä sormilla. Saimme tehtäväksi muotoilla ontto alkuesine, jonne voi sisälle laittaa vaikka pienen kiven soimaan, helisemään. Tein punasavesta puikulaperunan näköisen esineen jonka jätin ontoksi sisältä. Toivottavasti se soi sitten kuivuttuaan.

Valkosavesta tein makkaratekniikalla pienen kipon, vaikka kissalle juomakipoksi. Astia onnistui hyvin, siitä tuli tasainen ja luonnollisen näköinen. On viehättävää ajatella, että ennen kaikki käyttöesineet on pitänyt tehdä itse. Pienen kiponkin tekeminen kestää aikansa ja vaatii suunnittelua ja käsillä tekemistä. Ehkä siksi savityöt tuntuivat merkityksellisiltä. Nykypäivänä emme aina saa aikaan niin konkreettisia asioita, saven muovailu tuntui siksikin kivalta vastakohdalta.




Tässä työskentelyssä itselleni avautui juuri prosessin merkitys, ettei lopputulema ole se kaikista tärkein asia. Ajatukset ja tunteet jotka saven kanssa työskentely herätti olivat tärkeä osa päivän antia!